Presidentti Väyrynen ja pääministeri Soini tilauksessa

Miettikäämme, millä reunaehdoilla saamme PS-puolueen muodostamaan hallituksen, joko ennenaikaisten eduskuntavaalien tai nykyisillä voimasuhteilla jatkamisen kautta. Millainen yhdistelmä valtakunnan huippuviroissa olisi otollinen, että nyt meneillään oleva, jo pitkään jatkettu, tietoinen kahtiajaon aika on tässä ja nyt -politiikka, kansallisomaisuutemme yksityistäminen, maan verovarojen ministerivastuulain vastainen lupaaminen ulos maasta, perustuslain muuttaminen sen itsensä vastaisesti ja vastaiseksi, harmaaseen ja mustaan talouteen aktiivinen puuttumatta jättäminen, kestävyysvajeen luominen kotimaisten tekijöiden osalta aivan itse, kaikki tämä ja vielä paljon muutakin tässä yksilöimätöntä vahingontekoa saadaan lopetettua tai edes hidastettua ja parhaassa tapauksessa alettua korjata kaikkea tätä Suomen ja maan asukkaiden ylivoimaisen enemmistön näkökulmasta terveemmäksi.

Presidentinvaaleja ajatellen, vaikka valtionpään valtaoikeudet ovatkin mitä ovat, jolloin presidentti ei suoraan voi paljoakaan, mutta keskustelun avaajana, kehottajana, laillisuusyhteiskunnasta muistuttajana, kenties riippumattoman perustuslakituomioistuimen perustamisen puolesta puhujana, on parasta, että kokenein, oppinein, myös virheistään oppinein eli Paavo Väyrynen nousee presidentiksi. Hänellä on historiallista perspektiiviä ja sen ohessa myös tuoretta kokemusta. Hän pyrkii parhaiten edistämään kansallisia etujamme nykyisessä toimintaympäristössä. Samalla on todettava, että perinteisesti Suomessa ei valtionpäästä ole palattu enää päivänpolitiikkaan.

Sitten päivänpolitiikkaan, jonka ykköshenkilöksi odotan nousevan Timo Soinin. Mahdollisimman pian Jyrki Kataisen onnettoman ja jo nyt valtavaa vahinkoa (ERVV/EVM, perustuslaki) aikaansaaneen sixpackin kaatumisen jälkeen. Sixpackhan vetää Kokoomuksen agendaa eli iestä. Tällä ikeellä muuten aiemman käsityksensä pyörtäneet Vasemmisto ja KD ovat vaarassa kutistua, KD jopa kadota, ja se olisi vahinko. Molemmilla puolueilla on kuitenkin mahdollisuus uuteen nousuun ja se nousu on muualla kuin tämänhetkisissä toimissaan. Nousu on mahdollinen myös SDP:lle ja Keskustalle.

Timo Soinilla on johdettavanaan ja tukenaan ainoa voima, jolla on kykyä ja halua johtaa Suomi muutokseen kohti terveempää tästä sairaasta kierteestä. Siksi minä haluan sälyttää tämän tehtävän PS-puolueelle ja Timo Soinille. Paavo Väyrysellä ei taas ole takanaan vahvaa puoluetta, ja puolueensa lienee hänen takanaan vain vastahakoisesti. Väyrynen ei voi sitä, minkä Soini voi ja vastaavasti Soini ei voi, luopumatta puoluekirjastaan ja puolueensa johdosta sekä sen yhtenäisenä pitämisestä, ryhtyä nyt presidentiksi. Molemmat miehet ovat samalla puolella ja toimivat saman päämäärän eteen. Sen, että Suomi ja suomalaiset menestyvät ja meillä on sanansijaa omiin asioihimme.

Näistä syistä minusta marssijärjestys on se, että tehkäämme Paavo Väyrysestä presidentti ja Timo Soinista pääministeri. Soini ehtii vielä presidentiksi, mutta sitä ennen hänellä henkilökohtaisesti ja puolueellaan on ainoina kyvykkäinä ja halukkaina suuren, tervehdyttävän muutoksen tehtävä kontollaan. Näihin tehtäviin toivotan molemmille herroille ja heidän kanssaan työskenteleville voimia ja terveyttä.